haastattelut mediassa

Kerran Vielä Pahaa Vastaan. Andi Deris

Haastattelija: Sonia Luokkala , Aamulehti 2005

Helloween tekee taas, mitä Helloweenin on tehtävä: pitkiä ja monimutkaisia biisejä.

1980-luvun lopulla Helloweenin rajoja rikkovat Keeper of the Seven Keys -albumit merkitsivät power metallin syntyä. Kahdella Keeper-levyllä yhtye loi itselleen vankan kuulijakunnan.

Nyt melodisen metallin kärkinimi Helloween on ehkä suurimman haasteensa edessä, sillä pyhäinpäivänä saaga sai jatkoa, kun yhtye julkaisi albumin Keeper of the Seven Keys - The Legacy.

- Aika on kutsunut Keeperin takaisin, sillä maailmassa tapahtuu kauheita asioita. Halusimme päästää Hänet taistelemaan pahuutta vastaan vielä kerran,
kertoo solisti Andi Deris.

Helloween pitää kolmea Keeper-albumiaan poliittisina levyinä. Kaksi ensimmäistä peilasivat 1980-luvun välinpitämättömyyttä. Derisin mukaan nykyajan ongelma on
ihmisten ahneus, jota vastaan Keeper uudella levyllä taistelee.

- Kukapa ei tietäisi, että kaikki pyörii rahan ympärillä. Sijoitamme lyriikat fantasiamaailmaan, koska sillä tavoin vältymme osoittamasta ketään sormella.
Kun tarinan kääntää todelliseen maailmaan, kuulija tietää varmasti, mistä tai kenestä puhumme.

Musiikillisesti ja tuotannollisesti yhtye ei kuitenkaan voinut jatkaa siitä, mihin vuonna 1987 jäätiin.

Derisin mukaan kuuntelijoiden korvat ovat automaattisesti virittyneet nykyajan soundille, halusivatpa he sitä tai eivät. Jos uusi levy olisi tuotettu 20 vuoden takaisella tekniikalla, lopputulos olisi ollut karmea.

- Jotkut vanhimmista faneistamme ovat olleet pettyneitä, että uusi levy ei kuulosta samalta kuin edeltäjänsä. Legacyn ideana oli palata juurille.
Säilytimme yhteyden edellisiin osiin, mutta soundit päivitettiin nykyaikaan.

Orkesterilla on edessään uutta levyä juhlistava maailmankiertue, jonka aikana yhtye ennättää myös Suomeen. Deris lupaa, että tiedossa on kunnon show, jonka
alussa yleisö viedään tunnin pituiselle matkalle läpi Keeperien historian. Sen jälkeen kuullaan vielä puolitoista tuntia ”happy happy Helloweenia” eli hittejä
yhtyeen 20-vuotisen historian varrelta.

- Suomi on pimeä ja kylmä paikka, mutta ihmiset siellä ovat ottaneet Helloweenin aina lämpimästi vastaan.

Heavy on nyt suositumpaa kuin koskaan. Deris kertoo, että syyt löytyvät kaukaa 1990-luvulta.

- Silloin oli vaikeaa pysyä musiikin perässä. Uusia lajeja syntyi nopeasti ja myös katosi samalla vauhdilla. Grunge vei mukanaan hirveästi faneja. Silloin ajattelin, että pitäisikö itsekin kirjoittaa grungea vain pitääkseen bändin elossa.

1990-luvun alku oli Helloweenille aikaa, jota yhtye ei mielellään muistele.
Vuonna 1993 julkaistulla Chameleonilla bändi saavutti musiikillisen aallonpohjan, jonka seurauksena laulaja Michael Kiske jouduttiin erottamaan.
Hän ei olisi enää halunnut laulaa metallia.

- Kun grunge sitten katosi melkein kokonaan, monet fanit joutuivat pettymään.
He palasivat takaisin klassisten metallibändien luokse huomattuaan, että nämä olivat vielä hengissä. Teemme nyt sitä, mitä meidän power metal -yhtyeenä kuuluukin tehdä eli pitkiä, monimutkaisia ja mahtavia biisejä.

Sascha Gerstnerr

Haastattelija: Sarita DeFeis , www.noise.fi 19.8.2004

Monen vuoden jälkeen Saksan power metallin isä, Helloween, saapui Suomeen kahden keikan voimin. Totta kai käväisin ensin Tampereella katselemassa bändiä ja heti seuraavana päivänä takaisin koto-Helsinkiin ja sama uusiksi. Ennen keikkaa sain mahdollisuuuden haastatella Helloweenia. Elättelin toivoa, että saisin hyppysiini iki-ihanan vokalistin Andi Derisin, mutta toisin kävi. Olisihan se ollut mukavaa jututtaa Andia livenäkin, eikä vain puhelimitse, kuten tein kaksi vuotta sitten. Paikalle piinapenkkiin lompsaisi Helloweenin pisin mies, kitaristi Sascha, joka onkin vaatimattomat kaksi metriä pitkä. Voitte uskoa, että meikäläiselle tuli superpieni olo Saschan rinnalla.

Ensiksi utelin, mahtaako Sascha tietää, miksi Helloween ei ole ollut Suomessa keikalla sitten vuoden 1998 jälkeen. Ja kuten arvelinkin, herralla ei ollut harmaintakaan hajua syystä. Pääsia kuitenkin, että bändi oli nyt Suomen maaperällä.

Seuraavaksi puhe kääntyi luonnollisesti siihen, miltä tuntuu soittaa bändissä, jossa kaikki muut ovat noin 20 vuotta vanhempia kuin Sascha itse. Hänen mukaansa se ei ole ongelma eikä mikään. Muut jätkät kuulemma ovat sen verran letkeää porukkaa, että ongelmia ei tule.

- Miksi se olisi ongelma? Tottahan meillä aina joskus on eri näkökulmia erinäisiin asioihin, mutta niinhän niitä on joka bändissä muutenkin. Mikäli henkilökemiat pelaavat yhteen, eivät suuretkaan ikäerot ole haittana. Ja sitä paitsi Andi ainakin välillä kohkaa kuin nuorempikin ihminen.

Niin niin, aina hoetaan, että hevi pitää mielen ja kropan virkeänä. Entäpä sitten Helloweenin musiikki? Bändiähän pidetään power metallin isänä. Onko asia niin Saschan mielestä?

- No, niinhän sitä sanotaan. Uskoisin ainakin, että Helloween on yksi merkittävimmistä power metallin bändeistä kautta aikojen.

Samaan syssyyn Sascha tunustaa, että ei itse asiassa ole mikään metallijätkä. Hän pitää aivan kaikenlaisesta musiikista, mikä vain sattuu kolahtamaan. Lähinnä sydäntä ovat klassinen ja jatsi. Kyllähän hän sitä heviäkin kuuntelee, mutta ei juurikaan power metallia. Siinä kun lähinnä kyllästyttää se, että likimain kaikki laulajat kuulostavat samalta.

Pitkän palopuheen jälkeen päätän kysäistä, kuinka uskonnollinen bändi Helloween on. Bändillähän kuitenkin on suhteellisen paljon biisejä, joissa lauletaan yläkerran herrasta, kuten esimerkiksi Hey Lord ja Why?. Sekunnin mietittyään Sascha tulee siihen tulokseen, että Helloween on erittäin uskonnollinen bändi, tai ainakin Weikath ja Andi ovat uskonnollisia. Tässä vaiheessa teki mieli iskeä pystyyn kunnoon juupas-eipäs-väitttely, sillä mieleeni pulpahtivat Andin sanat parin vuoden takaa:

- Helloween ei ole sen uskonnollisempi bändi kuin muutkaan hevibändit maailmalla. Jokainen tekee joskus uskonnollista aihetta sivuavia biisejä ja se siitä. Itselleni uskonto ei merkitse juurikaan mitään, on paljon järkevämpää uskoa itseensä kuin johonkin yliluonnolliseen voimaan jossain tuolla. Ja mieluummin nimittäisin sitä yliluonnollista voimaa Kohtaloksi kuin Jumalaksi.

Niin, että miten se nyt sitten olikaan? Tietenkin voi olla, että kaksi vuotta sitten Andilla oli antiuskonnollinen vaihe päällä. Mene ja tiedä.

Sitten takaisin asiaan eli Helloweeniin. Totta kai piti haastattelun lopuksi piti udella uutta tulevaa albumia. Sascha arveli, että sellainen tulee jo ensi vuoden puolella. Tuleva albumi kuulemma tulee taas jälleen kerran poikkeamaan musiikillisesta linjasta. Helloween aikoo palata takaisin siihen happy happy Helloween -linjaan mikä oli esimerkiksi Master of the Rings -albumilla. Ja kyllä se vain minulle passaakin.

Ihan viimeiseksi päätän kysäistä, haluaako herra tehdä meikäläisen onnelliseksi. Ja voi sitä \"mitä ihmettä\" -ilmettä! Noh, hetken mietittyään Sascha vastaa kyllä, joten minä kaivan keraamisen kurpitsan laukustani ja pyydän siihen nimmarin. Kurpitsa on kuulemma veikeän näköinen. No, veikeä oli juttutuokiokin, sillä alkuun päästyään Sascha puhui suhteellisen paljon ja pomppi asiasta toiseen niin nopeasti, että pupukaan ei olisi pysynyt perässä.

http://www.noise.fi/haastattelut/?id=201

Markus Grosskopff

Haastattelija: Nalle Östermalm , Suosikki 7/2004

Kesäkuun puolivälissä Suomessa vieraillut Helloween on käytänössä vastuussa power metal -boomista satojen -ellei tuhansien -bändien tehdessä musiikkia, jota nämä sakemannit tekivät jo 80-luvulla Keeper Of The Seven Keys -albumilla. Harmittaako?

-Ei se tunnu kovin pahalta, alusta asti bändissä mukana ollut velmu ja vahvasti tatuoitu basisti Markus Grosskopf nauraa. Tottakai näiden bändien kuuluu löytää oma tyylinsä. Näin mekin teimme

Entä harmittaako, kun Stratovariuksen kaltaiset yhtyeet ovat tulleet suosituiksi kuulostamalla Helloweeniltä?

-En ole kuullut kovinkaan paljoa Stratovariusta, joten en osaa kommentoida tätä, Markus toteaa diplomaattisesti. Mutta heillä on ollut paljon menetystä ja myös ongelmia

Oletko siis seurannut Stratovariuksen saippuaoopperaa?

-Kyllä tehdessämme keikkaa yhdessä Twilightningin kanssa olen oppinut suomalaisista sen, että monet ovat hiljaisia, kunnes ottavat viinaa. Sitten kaikki pinnan alla kyteneet asiat nostetaan esiin.

Mitä ajattelet vanhan laulajanne Michael Kisken kommenteista, että hän aikoo poistua metallikentiltä ja että hän tunsi olonsa aina hieman vieraaksi Helloweenissä?

-Hänellä on vapaus olla mitä mieltä tahansa. En tiedä mitä hän haluaa: Haluaako hän suosiota ja soittaa faneille vai tehdä musiikkia itselleen?
-En ole juurikaan yhteydessä vanhoihin jäseniimme. Tosin tein Kai Hansenin johtaman Gamma Rayn kanssa rundin saksassa parisen vuotta sitten, kun heidän basistinsa toipui jalkaleikkauksesta. Mutta kumpikaan, Kai tai Michael, ei ole tulossa takaisin Helloweeniin.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20-vuotta siitä, kun Helloweeniä ensimmäisen kerran taltioitiin äänilevylle. Miten asiat ovat muuttuneet vuosien varrella?

-Vanhenet, lihavoidut, viisastut ja laiskistut. Monia muutoksia on tapahtunut. Uramme ei ole ollut pelkkää rockia ja bailaamista, vaan matkalle on sattunut myös ongelmia.

Jotkut suomalaiset tuntuvat ajatteleva, ettei saksalaisilla ole huumorintajua. Mistä sellainen ajatus juontaa juurensa?

-Uuuhh, Markus häkeltyy. - En tiedä. Ehkä huumorimme on hieman erilaista. Mutta tunnen myös maanmiehiä, joilla ei ole lainkaan huumorintajua.

I Can

Haastattelija: ? , Mix lehti 1998

muuta/kuvat/ican.jpg